Reija Haapanen Levnadsstandard vs. livskvalitet

Lähiruokatragedia

Tämän blogitekstin on tuottanut haamuuni yhteydessä oleva meedio, sillä minua ei ole olemassa. Tai oikeastaan edes haamuani ei ole olemassa, sillä eihän minulla ole esi-isiäkään. Joku tuolla kumpujen yön aikakaudella nimittäin erehtyi syömään pihannurkissa tuotettua ruokaa, jossa ei ollut terveysviranomaisten hyväksymismerkintää, eikä yhtään sukupolvea sen koommin päässyt syntymään. Olematon haamuni on kuullut, että esimerkiksi Savo on myös kutakuinkin tyhjä: ei ole juuri sukuhaaroja, joissa ei olisi langettu kaskinauriin ja kalakukon pauloihin. Samoin on käynyt kaikkialla muuallakin Suomessa. Ja hyvä niin, sillä ihminen ei ikinä opi. Jos Kymessä olisi vielä asukkaita, olisivat he vuonna 2007 äänestäneet maakuntakalaksi kilohailin seuraavanlaisin elintarviketurvallisuutta ja ruokaympyräideologiaa halveksuvin perustein: Aina edullisen hailin avulla ihmiset ovat säilyneet terveenä ja hengissä, kun muuta ruokaa on ollut niukasti

Koko kansan kokoisen joukkoitsemurhan väline on siis nykyaikana lähiruuaksi nimetty osa ihmisen dieettiä. Samalla kun se on trendikäs ja hallituksen strategioissa puheen tasolla tuettu, on se käytännössä julistettu pannaan. Kirsi Haapamatti nosti tämän tärkeän asian pari viikkoa sitten taas kerran esiin nasevalla kirjoituksellaan. Kirsin kirjoituksesta saamme lukea, että kotimunaa vaarallisempaa objektia saa hakea kissojen, koirien ja terveystarkastajien kanssa.

Tästä aiheesta on ollut jo muutama teksti Puheenvuorossa. Mikä saa vielä minutkin kirjoittamaan? Olen niin kyrsiintynyt koko lähiruoka-termiin ja pähkähulluun Suomeen, että en malta olla palaamatta asiaan. Hieman, ja vain hieman, jos siirtyisi ajassa taapäin, vaikkapa 1950-luvulle, huomaisi että sekatavarakaupoissa ei edes ollut tuoretuotteita tarjolla, kananmunia ehkä lukuunottamatta. Omavaraistalous oli vasta murtumassa ja sitä mitä ei itsellä ollut, ostettiin suoraan naapureilta. Ja ne kaupan munatkin tulivat aivan varmasti lähiseudulta. Kaupungeissa tuoretuotteita sai toreilta, maalaisserkuilta sekä pienistä maito-, leipä-, liha- ja kalakaupoista. Leipä ei tullut toiselta puolen Suomea eikä kala norjalaisten kasseista.

Kun lähiruoka on ollut pääasiallinen ravinnonlähde suurimman osan Suomen historiaa ja kun sitä edelleen olisi saatavissa joka kolkassa, pitäisi lähiruuan olla se perusjuttu, ja keskusvarastojen kautta kierrätetyn koti- tai ulkomaisen ruuan vain täydentää valikoimaa! Vinksahtaneeseen tilaan ovat alunperin johtaneet kaupan ja elintarviketeollisuuden skaalaedut, mutta nyt kun lähiruoka olisi viimein nosteessa, lyödään sitä kuin vierasta sikaa Suomen erikoisosaamisalueella, sääntelyllä. Voimme vain ihailla Etelä-Euroopan vapaampaa torikauppaa ja pieniä ruokaputiikkeja. Omat kommervenkkinsä on tuonut vielä hetken voimassa oleva hankintalaki, jonka vuoksi lähellä tuotetun ruuan käyttö esimerkiksi kouluissa on vaatinut tarjouspyyntöjen laatijoilta lehmän hermoja ja vanhan pässin oveluutta.

Otan tähän vielä henkilökohtaisen esimerkin. Kuulen täällä kotikylällä usein juttuja isoisän isästä, Vihtorista, jolla oli vanhoilla päivillään pieni lihanmyyntibisnes. Joku isäntä pisti kotona sian, Vihtori osti kinkun, palvautti sen lähipalvaamossa ja ajeli sitten polkupyörällä kaupittelemassa palvilihan mummuille. En tiedä tarkalleen millainen kylmätila Vihtorin pyöränsarvessa oli tai kuinka oli lihan leimojen laita. Mutta voi poijjaat, että on ajat muuttuneet! Elintarvikepykälistä elantonsa saava joutuisi pehmustettuun koppiin miettiessään, mitä kaikkia säädöksiä Vihtori tuli rikkoneeksi.

En usko, että mitään on enää tehtävissä lähiruuan eteen, elleivät kansalaiset systemaattisesti ala vaatia niitä kotimunia ja pikkuleipomoiden leipää ja naapuritilan verimakkaroita helpommin tarjolle sekä älähtämään viranomaisille jokaisesta uudesta ja vanhasta hulluudesta. Heitetäänkö ensimmäisenä tuolla lähiruoka-termillä vesilintua? (Huom! jos lintu heittää veivinsä, pitää tarkistaa pykälistä saako sitä syödä.) Ehdotan, että kaikkea muuta kuin lähellä tuotettua ruokaa aletaan kutsua kaukoruuaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Ruokasääntelyähän perustellaan sillä, että siinähän saattaa pahimmassa tapauksessa tulla vaikka maha kipeäksi, jos syö pesemättömiä porkkanoita. Pihakeinujen istuinkorkeuden sääntelyä puolestaan perustellaan sillä, että saattaa tulla häntäluu kipeäksi, jos sattuu keinusta putoamaan. Leikkikenttien hiekanjyvien millimetrimäärää ja tasalaatuisuutta taas kaiketi perustellaan sillä, että terävästä hiekasta saattaa tulla vaikka nirhauma polveen, jos kompastuu jalkoihinsa.

Hyvinvointivaltiossa kukaan ei saa olla mistään kohtaa kipeä, ja terveydenhuollon kustannukset täytyy minimoida, vaikka turvallisen ilmapiirin valvomiseen menisi 45% bruttokansantuotteesta. Sitäpaitsi meillähän täällä Suomessa elämä on jo valmiiksi niin auvoisaa, ettei virastoissa riittäisi duunia, ellei keksittäisi uusia sääntöjä.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Jep. Tuolla Haapamatin kirjoituksen kommenteissakin oli vastauksia tyyliin "entä jos kanasi tapaavat luonnonlinnun, joka kantaa jotain pöpöä". Lisäksi ihmetellään, onko se nyt niin vaikeaa leimata ja painoluokitella munat. "Ei ole kiellettyä kunhan tehdään asianmukaisesti ja asianmukaisissa tiloissa." Joo, mutta kun se on 99% turhaa ja nuo ns. asianmukaisuuden vaatimukset maksavat sen verran, että pientuottaja ei saa kuluja kuoletettua. Jonkun mielestä oli vielä aika paheksuttavaa, jos kuluttaja voisi saada erikokoisia kananmunia :)

Olen menettänyt toivoni. Rähmälläänolo on ulottunut kattamaan jo kotoisen ylisääntelynkin.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kotimainen järvikala on myös myrkkyä, ellei sitä ole pakattu muoviin ja merkitty keskusliikkeen leimalla... onneksi harrastelijoiden kalanmyyntiä aiotaan rajoittaa 5 kg:oon per päivä ja harrastajien nuottaus tulee täyskiellon piiriin... Näin saamme pidettyä arvokkaat ravinteet ja fosfori järvivesissä...

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Järvikalat olivat mielessäni myös, mutta kaikkea ei saa mahtumaan lyhyehköön tekstiin :(

Toimituksen poiminnat